Tää laulu on herkkä ja tunteellinen,
ne Valloissa ristivät lovestoriksen
Ei kauniimmin alkaa voi kertomus kai,
kun poika niin herttaisen neitosen sai.
Vaan faija tuo pojan ei suostunutkaan
näin poikaansa köyhälle lahjoittamaan:
“Jos kirkkoon sä astut niin penneittä jäät,
on tyttö niin köyhä, ei onnistu häät.”
Vaan poika ei uskonut, neitosen nai
Hän markoitta lähteä maailmalle sai
Niin vettä ja leipää he nauttivat vain,
mut nälkä ei haitannut tunteita lain.
Niin leipäkin loppui, vaan rakkaus ei
Kai syöminen liiaksi aikaa vain vei.
Kun rakkaus hehkui ja lämpöä loi
ja kummankin sielussa kelloit vain soi.
Mut neitonen sattuikin sairastumaan
ja tautiin ei rakkaus auttanutkaan
Hän laihtui ja kuihtui ja kuolikin pois,
kuin rakkaus loppuun jo roihunnut ois.
Ei kertomus kauniimmin jatkua voi,
kun poika vain kummulle kukkia toi.
Hän kukkaset kasteli kyynelillään
ja mennyttä muisteli ikävissään.
Tää laulu on herkkä ja tunteellinen,
ne Valloissa ristivät lovestoriksen
Siis nuoriille neuvoksi olkoon nyt tää:
vain ruumiita ruuatta jäljelle jää.